Joo.. Eipä lokakuun reissukaan viime vuonna ylittänyt blogikynnystä ;) No ei. Kerrottavaa olisi ollut vaikka kuinka. Mutta jotenkin tämä tekniikka + aika ei kulje käsi kädessä reissuillani. Milloin on netit kiven takana, milloin aika ja milloin mikäkin. Kokeillaanko jälleen kerran?
Reissu lähestyy. Ensimmäinen kokonaisuudessaan yksin. Jännittää.
Aloitin reissun suunnittelemisen hyvissä ajoin. Kuukausia sitten? Luin Lonely Planetia, tutkin lähimaita (maailmankartta kaipaa nuppineuloja!), etsin lentoja, kävin keskusteluforumeilla...Google images on ihan paras ystäväni! Noh...piakkoin lopetin. Jätin Filippiinit, Sri Lankat ja Kamputseat taka-alalle. Suunnittelen lähes aina reissut melko tarkasti. Siinä säästyy usein aikaa, rahaa ja välttyy turhilta turistimokilta. Haluaisin nytkin varata majoitukset etukäteen, tutkia rajamuodollisuuksia, selvittää lautta-aikatauluja ym.ym.. Minua ahdistaa jo nyt, etten tiedä pääseekö paikasta a paikkaan b kohtuu kivuttomasti. Mutta silti. Tein päätöksen vain lähteä. En suunnittele (kovin paljoa). Jätän sattumalle tai kohtalolle tilaa. Voin menettää paljon tai saada vielä enemmän.
1. kohde on selvillä. Guess what? Phuket!!! En todellakaan ajatellut tämän päivän koskaan koittavan. "Pahimmassa" tapauksessa jämähdän sinne kolmeksi viikoksi. Ei sekään niin kovin huonolta kuulosta vai kuinka? Parhaimmassa tapauksessa saan elämäni seikkailun, enkä edes tiedä vielä missä! Reissu on aina reissu ja odotukset ovat pienet. Lepoa, mielenrauhaa ja aurinkoa!
Siitä on siis lähes vuosi kun yritin viimeksi kirjoittaa blogia. Selvästikään se/tämä ei ole minun juttuni. Joko minulla ei ole mitään sanottavaa (mielestäni) tai sitten olen vain laiska. Tai ehkä ajattelen ettei ketään kuitenkaan kiinnostaisi. No jos TÄMÄN matkan aikana todella yrittäisin jakaa kokemukseni.
Olen ottanut enemmän rokotuksia kuin haluaisin. Miksi? En tiedä. Ehkä olen toisaalta saanut tarpeekseni huonoista sairaalakokemuksista ulkomailla ja haluaisin välttää niitä? Vaikka tuskinpa tämä vakuutusta siihen antaa. Olen uusinut polion, jäykkäkouristuksen, lavantaudin ja meningokokin. Viimeisin kuulema on vain "pakolaisleirillä" oleskeleville. Mutta eihän sitä koskaan tiedä! Enkä halua lukea/kuulla rokotusten negatiivisista vaikutuksista. Kumman riskin ottaa, on jokaisen päätettävissä. Lisäksi syön tietysti malaria-lääkettä. Keltakuume sekä A- ja B- hepatiitti ovat vielä voimassa, onneksi. Toivon todella näiden kaikkien suojelevan nimensä mukaisesti, vaikka jäähän niitä vaaroja silti. Joiltain ei vain koskaan voi tarpeeksi suojautua.
Pikaisesti. Havytonta luoda blogi ja olla paivittamatta sita. Huoh...Taalla Balilla meidan hotellit eivat ole olleet sita luokkaa etta niista loytyisi Wi-Fi. Ja illat ovat menneet ihan muissa merkeissa kun nettikipsoissa. Joten, lopputulos on Facebookin pikainen tsekkaus ja that's it. Mukana tuleva Ipad ei myoskaan pida naista blogeista, eli vaikka Wi-Fi olisikin niin siita ei olisi taman suhteen iloa.
Joka tapauksessa! Kutalla ollaan jalleen, 6 paivan Gili visiitin jalkeen. Ehkapa kerron naista tunnelmista sitten kotona. Huomen aamulla tsekkaamaan aallot, josko ne olisivat jo hieman pienentyneet sitten alkureissun. Toivotaan!
Vikaa paivaa viedaan. Toisaalta, ei tata paljoa kauempaa jaksaisi. Yritin pitaa kiinni linjastani, ettei "huijaustaxeihin" menna, ettemme kannustaisi rikollista toimintaa. Se on mahdotonta! Kun on odottanut vesisateessa jossain hornan tuutissa yli puoli tuntia taxia, joka suostuisi laittamaan mittarin paalle eika sellaista ole, niin vaihtoehdot ovat vahissa. Huoh. Joka tapauksessa, mukavaa on ollut. Uusia mestoja, vanhoja mestoja, mutta silti ah niin ihanaa. Toisaalta tama kuumuus, saaste ja huijaukset saavat minut jo odottamaan rantaelamaa Balilla. Bangkokin saldo; varastettu luottokorttia, paljon ihanaa Pad Thaita, paljon olutta (3 l tower, whaat?), paljon hektista Khaosan Roadia, paljon hikea ja kipeytyneita jalkoja. Ja vahan kraasaa. IHAN vahan vain :) Hanne kuittaa ja suuntaa nyt Balille. Jei.
Ensimmainen kokonainen paiva melkein takana. Vaikea uskoa, mutta jouduin taas huijauksen kohteeksi. Olin valmistautunut hyvin ja varoittanut Jannea ja silti. Ehka niilla oli uusi hyva kaava. Mutta silti! Siita on melkein 10 vuotta( ei enaa voi muistaa) kun viimeksi kavi samoin. Tuktuk kuskit ovat kaiken pahan alku ja juuri. Valtimme niita aikamme, kavelimme rauhassa Standing buddha (45m korkea seisova buddha) temppelia kohti. Paikallinen auttoi meita etsimisessa ja yht akkia olimme tuktukin kyydissa. Tietysti vain 20 bahtia ja ensimmaisen kohteen jalkeen 1 stop. gas coupon ym. Olen kuullut nama kaikki miljoona kertaa aiemminkin. JA SILTI teen sen saman. Voi se olla osaksi kilteyttakin. 5 litran bensakuponki maksaa 300 bahtiax2 (15e) jonka han saa siita etta vie meidat korukauppaan ja raatalille. Pakko ei ole ostaa (naista kaupoista), mutta kylla aina havettaa. Matka maksaa 20 baht, eli en edes jaksa laskea ...0.50e..En loyda nappaimistosta kysymysmerkkia. Se siis sisaltaa n. 3 temppelia. Ymmarran kylla etta he tarvitsevat sen. Ja toisaalta se minun 30 min. ei ole edes tuon arvoista kun ajatellaan mita se heille on. Vaikea asia ja kysymys. Jokainen onnistunut huijaus pitaa kaytantoa elossa. Uutta oli se, etta se tehtiin "valtion nimissa, buddhan paivana" ja vain tanaan kaikki kyseiset paikat oli auki ja hinta 20 baht. Hmm...Miksi koin saman 7-10 vuotta sitten jokaisena paivana? Tuntuu kuin kaikki paikalliset olisivat salaliitossa :) Eniten harmittaa se, etta tavallaan temppelit menettavat tassa maineessa. Taas taman paivan jalkeen en halua nahda yhtaan temppelia!!!
Joka tapauksessa. Taman ihastuttavan temppelikierroksen jalkeen kuski oli haipynyt (se 20 bahtia ei siis motivoinut edes sen vertaa) ja otimme taksin. Seuraava huijaus oli valmis! Tallaiset asiat saavat ennemmin tai myohemmin kaipaamaan lansimaita tai esim. viimeisinta lomakohdetta Havaijia. Taalla taytyy oll jatkuvassa valmiustilassa, tinkimassa, jankkaamassa ym. Mutta toki summat mista puhutaan ovat hyvin eri luokkaa. Kaytiin pikaisesti MBK:ssa, Siam mestoilla ja nyt taas Khaosan Roadilla. Jalleen rahoitimme rikollista toimintaa ottamalla taksin joka ei kayttanyt mittaria. Vaikka hintaero meille on alle euron, kannustamme rikollista toimintaa. Jokainen onnistunut mittariton taksireissu on lahes tupla taksikuskille, ja miksi han ei yrittaisi sita siis toiste. Joka johtaa siihen, etta tietamattomat maksavat helposti jo Suomihintoja..
En edelleenkaan osaa olla tarpeeksi tiukka tai ehdoton, mika on harmi. Mutta toisaalta, toivon etta matkamme pelasti kuskin paivan,ehka viikon.
Hanne kuittaa ja kiittaa, jatkamme perjantai-iltaa....
Saavuimme tanaan Bangkokiin,tietenkin heti ensimmaiseksi Khaosan Roadille. Ei se mitenkaan ole muuttunut, aina on yhta hauskaa seurata valkoisten mursujen saapumista hieman ujoina ja hammentyneina ja toisaalta ruskettuneiden hippien chillausta kunnes suuntaavat uuteen rantakohteeseen tai maahan. Taalla kaikki on niin mahdollista.
Tanaan emme tee mitaan. Hengailemme, chillaamme.Huomenna pitaisi matkanjarjestajan ohjelman jo alkaa,jos kaikkeen meinataan ehtia.Vahan stressaa jo valmiiksi. Yritan ottaa iisisti. En ole hyva siina....
Mutta hassua oli se,etten ole tajunnut miten kovasti tata maata olen ikavoinut.Vahan jo harmittaa valmiiksi kun emme voikaan napata tasta bussia ja lahtea kohti uusia rantoja tai ihanaa pohjoista. No,kivaa on silti tiedossa. Thaimaa on vain jollain erityisella tavalla rakas.
Mutta naihin tunnelmiin. Tan kuppilan nappaimisto on sita luokkaa et syytan sita nyt kylla kaikista mahdollsista kirjoitusvirheista. Eika sormet jaksa enaa hakata.
