Bali.

Pikaisesti. Havytonta luoda blogi ja olla paivittamatta sita. Huoh...Taalla Balilla meidan hotellit eivat ole olleet sita luokkaa etta niista loytyisi Wi-Fi. Ja illat ovat menneet ihan muissa merkeissa kun nettikipsoissa. Joten, lopputulos on Facebookin pikainen tsekkaus ja that's it. Mukana tuleva Ipad ei myoskaan pida naista blogeista, eli vaikka Wi-Fi olisikin niin siita ei olisi taman suhteen iloa.

Joka tapauksessa! Kutalla ollaan jalleen, 6 paivan Gili visiitin jalkeen. Ehkapa kerron naista tunnelmista sitten kotona. Huomen aamulla tsekkaamaan aallot, josko ne olisivat jo hieman pienentyneet sitten alkureissun. Toivotaan!

Bangkok. Last day.

Vikaa paivaa viedaan. Toisaalta, ei tata paljoa kauempaa jaksaisi. Yritin pitaa kiinni linjastani, ettei "huijaustaxeihin" menna, ettemme kannustaisi rikollista toimintaa. Se on mahdotonta! Kun on odottanut vesisateessa jossain hornan tuutissa yli puoli tuntia taxia, joka suostuisi laittamaan mittarin paalle eika sellaista ole, niin vaihtoehdot ovat vahissa. Huoh. Joka tapauksessa, mukavaa on ollut. Uusia mestoja, vanhoja mestoja, mutta silti ah niin ihanaa. Toisaalta tama kuumuus, saaste ja huijaukset saavat minut jo odottamaan rantaelamaa Balilla. Bangkokin saldo; varastettu luottokorttia, paljon ihanaa Pad Thaita, paljon olutta (3 l tower, whaat?), paljon hektista Khaosan Roadia, paljon hikea ja kipeytyneita jalkoja. Ja vahan kraasaa. IHAN vahan vain :) Hanne kuittaa ja suuntaa nyt Balille. Jei.

Bangkok day 2.

Ensimmainen kokonainen paiva melkein takana. Vaikea uskoa, mutta jouduin taas huijauksen kohteeksi. Olin valmistautunut hyvin ja varoittanut Jannea ja silti. Ehka niilla oli uusi hyva kaava. Mutta silti! Siita on melkein 10 vuotta( ei enaa voi muistaa) kun viimeksi kavi samoin. Tuktuk kuskit ovat kaiken pahan alku ja juuri. Valtimme niita aikamme, kavelimme rauhassa Standing buddha (45m korkea seisova buddha) temppelia kohti. Paikallinen auttoi meita etsimisessa ja yht akkia olimme tuktukin kyydissa. Tietysti vain 20 bahtia ja ensimmaisen kohteen jalkeen 1 stop. gas coupon ym. Olen kuullut nama kaikki miljoona kertaa aiemminkin. JA SILTI teen sen saman. Voi se olla osaksi kilteyttakin. 5 litran bensakuponki maksaa 300 bahtiax2 (15e) jonka han saa siita etta vie meidat korukauppaan ja raatalille. Pakko ei ole ostaa (naista kaupoista), mutta kylla aina havettaa. Matka maksaa 20 baht, eli en edes jaksa laskea ...0.50e..En loyda nappaimistosta kysymysmerkkia. Se siis sisaltaa n. 3 temppelia. Ymmarran kylla etta he tarvitsevat sen. Ja toisaalta se minun 30 min. ei ole edes tuon arvoista kun ajatellaan mita se heille on. Vaikea asia ja kysymys. Jokainen onnistunut huijaus pitaa kaytantoa elossa. Uutta oli se, etta se tehtiin "valtion nimissa, buddhan paivana" ja vain tanaan kaikki kyseiset paikat oli auki ja hinta 20 baht. Hmm...Miksi koin saman 7-10 vuotta sitten jokaisena paivana? Tuntuu kuin kaikki paikalliset olisivat salaliitossa :) Eniten harmittaa se, etta tavallaan temppelit menettavat tassa maineessa. Taas taman paivan jalkeen en halua nahda yhtaan temppelia!!!

Joka tapauksessa. Taman ihastuttavan temppelikierroksen jalkeen kuski oli haipynyt (se 20 bahtia ei siis motivoinut edes sen vertaa) ja otimme taksin. Seuraava huijaus oli valmis! Tallaiset asiat saavat ennemmin tai myohemmin kaipaamaan lansimaita tai esim. viimeisinta lomakohdetta Havaijia. Taalla taytyy oll jatkuvassa valmiustilassa, tinkimassa, jankkaamassa ym. Mutta toki summat mista puhutaan ovat hyvin eri luokkaa. Kaytiin pikaisesti MBK:ssa, Siam mestoilla ja nyt taas Khaosan Roadilla. Jalleen rahoitimme rikollista toimintaa ottamalla taksin joka ei kayttanyt mittaria. Vaikka hintaero meille on alle euron, kannustamme rikollista toimintaa. Jokainen onnistunut mittariton taksireissu on lahes tupla taksikuskille, ja miksi han ei yrittaisi sita siis toiste. Joka johtaa siihen, etta tietamattomat maksavat helposti jo Suomihintoja..

En edelleenkaan osaa olla tarpeeksi tiukka tai ehdoton, mika on harmi. Mutta toisaalta, toivon etta matkamme pelasti kuskin paivan,ehka viikon.

Hanne kuittaa ja kiittaa, jatkamme perjantai-iltaa....

Bangkok.

Saavuimme tanaan Bangkokiin,tietenkin heti ensimmaiseksi Khaosan Roadille. Ei se mitenkaan ole muuttunut, aina on yhta hauskaa seurata valkoisten mursujen saapumista hieman ujoina ja hammentyneina ja toisaalta ruskettuneiden hippien chillausta kunnes suuntaavat uuteen rantakohteeseen tai maahan. Taalla kaikki on niin mahdollista.

Tanaan emme tee mitaan. Hengailemme, chillaamme.Huomenna pitaisi matkanjarjestajan ohjelman jo alkaa,jos kaikkeen meinataan ehtia.Vahan stressaa jo valmiiksi. Yritan ottaa iisisti. En ole hyva siina....

Mutta hassua oli se,etten ole tajunnut miten kovasti tata maata olen ikavoinut.Vahan jo harmittaa valmiiksi kun emme voikaan napata tasta bussia ja lahtea kohti uusia rantoja tai ihanaa pohjoista. No,kivaa on silti tiedossa. Thaimaa on vain jollain erityisella tavalla rakas.

Mutta naihin tunnelmiin. Tan kuppilan nappaimisto on sita luokkaa et syytan sita nyt kylla kaikista mahdollsista kirjoitusvirheista. Eika sormet jaksa enaa hakata.

Mt. Hood

Kokeilen miten onnistun lataamaan kuvan...Tässä Hood Riverilta, Mt. Hood joka vihdoin ja viimein näyttäytyi sumun ja sateen keskeltä.

Muisti.

Olen nykyään kovin huonomuistinen. Muistan toki kaikki maat missä olen käynyt, mutta ei mitään käsitystä koska se on ollut. Paikannimetkin vaipuvat melkein unholaan. Ennen jaksoi käyttää paljon aikaa siihen, että teki valokuvakansiot, yksityiskohtaiset kuvatekstit ja vielä jaksoi liimailla lento-/juna-/bussilippuja, rahoja ym. matkalta mukaan tarttunutta sivuille. Typerä digiaika. Nyt tulee vain satoja ja jälleen satoja valokuvia joita ei ikinä jaksa muokata tai edes enää näyttää ystäville. Paikat alkavat myös näyttää samoilta...Rannat ovat yllättävän samanlaisia niin Havaijilla kuin Thaimaassakin. Vuoret yhtä korkeita. Ehkä kaikkeen loppujen lopuksi kuitenkin vain turtuu.. Vaikka jaksavat ne silti myös samalla hämmästyttää. Ristiriitaista.

Koen olleeni onnekas, sillä olen päässyt matkustamaan mielestäni melko paljon. TOKI olisin voinut matkustaa paljon enemmänkin ja haikeudella ajattelen, että pitkät reissut ovat kohdallani todennäköisesti jo takanapäin (jos niitä koskaan edes oli). Perhe, koira, asunto ja työ. Ne eivät varsinaisesti kannusta matkustamaan..

Hmm..taidanpa koota listan maista joissa olen käynyt. Niin kauan kuin vielä muistan.

Apua.

Suorituspaineita, ensimmäinen blogiteksti koskaan. Loin tämän blogin jotta läheiset ihmiset voisivat seurata elämäni matkaa. Haluan heidät/teidät mukaani silloin kun se ei konkreettisesti ole mahdollista. Oma muistini on myös rajallinen, joten tämä jäisi myös jonkinlaiseksi muistoksi matkoistani ja ehkä myös ajasta niiden välillä.

Olen tyttö (nainen?), joka rakastaa matkustamista. Koen vieroitusoireita ja masennun jos en pääse riittävän usein vuodessa matkustamaan. Työ, raha, aika ym. ovat usein esteenä sille, mutta pyrin elämään niin, että aina on varaa ja mahdollisuus yhteen matkaan!

Tällä hetkellä mieleni on levollinen, sillä taskussa on jopa kahdet lentoliput! Mahtavaa! Ensimmäinen reissu starttaa 12 päivän kuluttua ja matkaamme kohti Bangkokia.

Haen yleensä matkoilleni uuden kohteen, haluan valloittaa maailmankarttaa nuppineuloilla. Viime vuosina olen kuitenkin ajautunut useampaankin otteeseen samoihin maisemiin...Olenko tullut vanhaksi? Kummasti ne samat maisemat, kaupat ja tavat tuovat kodin tunnetta.. Alan ymmärtää ihmisiä jotka matkustavat joka vuosi samaan kohteeseen. Melkein... Bangkok on minulle tuttu kaupunki, mutta siinä on jotain hyvin rakasta. Rakastan sekopäistä Khaosan Roadia! Odotan innolla miltä se näyttää usean vuoden tauon jälkeen. Muuttuuko se koskaan. Bangkok - etappi kestää vain 4 päivää, siitä matka jatkuu uuteen kohteeseen jota odotan jo innolla.. :) Näihin tunnelmiin..