Bangkok.

Saavuimme tanaan Bangkokiin,tietenkin heti ensimmaiseksi Khaosan Roadille. Ei se mitenkaan ole muuttunut, aina on yhta hauskaa seurata valkoisten mursujen saapumista hieman ujoina ja hammentyneina ja toisaalta ruskettuneiden hippien chillausta kunnes suuntaavat uuteen rantakohteeseen tai maahan. Taalla kaikki on niin mahdollista.

Tanaan emme tee mitaan. Hengailemme, chillaamme.Huomenna pitaisi matkanjarjestajan ohjelman jo alkaa,jos kaikkeen meinataan ehtia.Vahan stressaa jo valmiiksi. Yritan ottaa iisisti. En ole hyva siina....

Mutta hassua oli se,etten ole tajunnut miten kovasti tata maata olen ikavoinut.Vahan jo harmittaa valmiiksi kun emme voikaan napata tasta bussia ja lahtea kohti uusia rantoja tai ihanaa pohjoista. No,kivaa on silti tiedossa. Thaimaa on vain jollain erityisella tavalla rakas.

Mutta naihin tunnelmiin. Tan kuppilan nappaimisto on sita luokkaa et syytan sita nyt kylla kaikista mahdollsista kirjoitusvirheista. Eika sormet jaksa enaa hakata.

Mt. Hood

Kokeilen miten onnistun lataamaan kuvan...Tässä Hood Riverilta, Mt. Hood joka vihdoin ja viimein näyttäytyi sumun ja sateen keskeltä.

Muisti.

Olen nykyään kovin huonomuistinen. Muistan toki kaikki maat missä olen käynyt, mutta ei mitään käsitystä koska se on ollut. Paikannimetkin vaipuvat melkein unholaan. Ennen jaksoi käyttää paljon aikaa siihen, että teki valokuvakansiot, yksityiskohtaiset kuvatekstit ja vielä jaksoi liimailla lento-/juna-/bussilippuja, rahoja ym. matkalta mukaan tarttunutta sivuille. Typerä digiaika. Nyt tulee vain satoja ja jälleen satoja valokuvia joita ei ikinä jaksa muokata tai edes enää näyttää ystäville. Paikat alkavat myös näyttää samoilta...Rannat ovat yllättävän samanlaisia niin Havaijilla kuin Thaimaassakin. Vuoret yhtä korkeita. Ehkä kaikkeen loppujen lopuksi kuitenkin vain turtuu.. Vaikka jaksavat ne silti myös samalla hämmästyttää. Ristiriitaista.

Koen olleeni onnekas, sillä olen päässyt matkustamaan mielestäni melko paljon. TOKI olisin voinut matkustaa paljon enemmänkin ja haikeudella ajattelen, että pitkät reissut ovat kohdallani todennäköisesti jo takanapäin (jos niitä koskaan edes oli). Perhe, koira, asunto ja työ. Ne eivät varsinaisesti kannusta matkustamaan..

Hmm..taidanpa koota listan maista joissa olen käynyt. Niin kauan kuin vielä muistan.

Apua.

Suorituspaineita, ensimmäinen blogiteksti koskaan. Loin tämän blogin jotta läheiset ihmiset voisivat seurata elämäni matkaa. Haluan heidät/teidät mukaani silloin kun se ei konkreettisesti ole mahdollista. Oma muistini on myös rajallinen, joten tämä jäisi myös jonkinlaiseksi muistoksi matkoistani ja ehkä myös ajasta niiden välillä.

Olen tyttö (nainen?), joka rakastaa matkustamista. Koen vieroitusoireita ja masennun jos en pääse riittävän usein vuodessa matkustamaan. Työ, raha, aika ym. ovat usein esteenä sille, mutta pyrin elämään niin, että aina on varaa ja mahdollisuus yhteen matkaan!

Tällä hetkellä mieleni on levollinen, sillä taskussa on jopa kahdet lentoliput! Mahtavaa! Ensimmäinen reissu starttaa 12 päivän kuluttua ja matkaamme kohti Bangkokia.

Haen yleensä matkoilleni uuden kohteen, haluan valloittaa maailmankarttaa nuppineuloilla. Viime vuosina olen kuitenkin ajautunut useampaankin otteeseen samoihin maisemiin...Olenko tullut vanhaksi? Kummasti ne samat maisemat, kaupat ja tavat tuovat kodin tunnetta.. Alan ymmärtää ihmisiä jotka matkustavat joka vuosi samaan kohteeseen. Melkein... Bangkok on minulle tuttu kaupunki, mutta siinä on jotain hyvin rakasta. Rakastan sekopäistä Khaosan Roadia! Odotan innolla miltä se näyttää usean vuoden tauon jälkeen. Muuttuuko se koskaan. Bangkok - etappi kestää vain 4 päivää, siitä matka jatkuu uuteen kohteeseen jota odotan jo innolla.. :) Näihin tunnelmiin..